Vedonlyöntiä säätelee kolme asetusta, nimittäin vuoden 1995 lottolaki, vuoden 1927 totalisaattorilaki ja vuoden 1992 pelijärjestelmälaki. Nämä kolme lakia toimivat rinnakkain kaikentyyppisten uhkapelien hallitsemiseksi Norjassa. Tekojen rikkominen katsotaan rikokseksi, josta voidaan tuomita vankeusrangaistus ja/tai rahasakko.
Peliviranomaisella on hallinnolliset valtuudet määrätä pakottavia seuraamuksia tai rankaisemaan sääntöjä rikkovia vedonlyöntiyrityksiä. On huomattava, että nämä kolme lakia eivät kiellä vedonlyöntiä lisensoimattomilla alustoilla. Näin ollen ketään ei voida ottaa kiinni rahapelaamisesta sääntelemättömillä vedonlyöntisivustoilla.
Arpajaislaki
Uhkapeli on laillisesti määritelty lottolain pykälässä 1(a). Se on mitä tahansa toimintaa, jossa osallistujat lyövät vetoa toivoen voitavansa palkinnon sen jälkeen, kun satunnaiset tulokset on arvottu, arvattu tai analysoitu millä tahansa muulla menettelyllä. Näitä aktiviteetteja ovat urheiluvedonlyönti, kasinopelit, perinteiset arpajaiset, peliautomaatit ja bingo. Yksityiset tai voittoa tavoittelemattomat pokerioperaattorit voivat järjestää kilpailuja, mutta eivät tarvitse lupaa, kunhan ne noudattavat arpajaislain 5 §:ää.
Yksityisillä toimijoilla on rajoitettu oikeus hakea rahapelilupia. Mutta kaupalliset toimijat eivät täytä täydellisiä lisenssejä. Arpajaislaki koskee myös yksityisiä vedonlyöntiyhtiöitä, jotka tarjoavat arpajaisten markkinointia ja jakelua. Luvattomat arpajaiset ovat lainvastaisia saman lain 6 §:n mukaan. Vain yhteiskunnallisesti hyödylliset ja humanitaariset organisaatiot ovat oikeutettuja lisensointiin. Lisäksi arpajaisista saadut voitot on käytettävä hyvään tarkoitukseen.
Totalisaattorilaki ja pelijärjestelmälaki
Nämä kaksi lainsäädäntöä antavat Norsk Tipping AS:lle ja Foundation Norsk Rikstotolle yksinoikeudet tarjota suurimman osan rahapelipalveluista maassa, maalla ja verkossa. Lisensoimattomien vedonlyöntituotteiden ja -palveluiden markkinointi ja jakelu on totalisaattorilain 1 §:n 3 momentissa kiellettyä.